Nainen metallialalla :)

Totuuksia hitsausmaskin takaa,
Ajatuksia autotallin perältä :)

Jos minulla olisi aikanaan ollut mahdollisuus kuulla muiden naisten kokemuksista metallialalta, en tiedä, olisiko se tehnyt valinnoistani helpompia vai vaikeampia. Olen levyseppähitsaaja-nainen, työskennellyt niin raskaamman sarjan pajassa kuin kevyempien ainevahvuuksien parissa, mm. hitsannut, särmännyt, varustellut, käyttänyt hitsausrobottia, ajanut trukkia, rihdannut, porannut (ja parkunut) sekä kouluttautunut aikuisena rakkaan jenkkiauto-maailman innoittamana käsityöntekijäksi alana vanhojen ajoneuvojen korikunnostus eli peltisepän hommia lisää.

Ajattelin kertoa omista kokemuksistani naisena metallialalla ja toivon, että jos olet omaa alaasi miettivä nuori tai alanvaihtoa suunnitteleva aikuinen, tästä jäisi sinulle kannustava ja positiivinen maku.
Tämä ei ole mikään oppikirjan mukaan eletty elämä, tämä on ennemminkin Liisa Ihmemaassa ;)


Pajaruusu :)

Ainut ihminen, jolle sinun täytyy todistaa pystyväsi - olet sinä itse.
Varaudu, että ottaa vuosia tajuta se.

Olen ollut pajoissa, ainoana naisena, joissa oli kova paikka vanhojen partojen hyväksyä, että nuori hento tyttö tekee sitä samaa raskasta työtä heidän rinnallaan. Olen myös ollut pajoissa, joissa kukaan ei tuntenut minua ennestään, mutta mennessäni tuntui kuin minua olisi sinne jo pitkään odotettu. Pukuhuoneessa, joka oli siivouskomero ja niissä, mitkä odottivat valmiina naisia pajalle.
Olen myös ollut talleissa, joista minut ajettiin pihalle, koska olin liian varovainen ja kyselin liikaa.
Ja sitten niissä, minne minua on pyydetty, toivottu. Odotettu, että tahtoisin oppia. Kysyä niitä tyhmiä kysymyksiä, joita ei ole olemassakaan.

On pajoja, jotka eivät ota avosylin vastaan ja siihen oppi vuosien myötä varautumaan.
Siihen en osannut varautua, että löytyi useampikin paja, minne oli helppo mennä, todella tervetullut.

Tahdon sinun ymmärtävän, ettet voi tuomita yhden pajan perusteella.
Metallipajojen tarjonta on niin laaja, että suurin ongelmasi tulee olemaan osata valita oikein.

Täytyyhän sitä jokaisella tytöllä korurasia olla ;)

Ei ole mikään pakko aloittaa valloittamalla pajallinen mustaa rautaa, jossa ainevahvuudet kiipesivät 8mm:stä hurjaa kyytiä ylöspäin ja kappaleet olivat suuria ja painavia. Huomata sitten, että liian raskasta, liian fyysistä trukeista ja nostureista huolimatta. Itse tein niin.

Yleinen käsitys on, että onhan nosturit ja trukit, ettei se ole enää niin raskasta kuin ennen. Monen asiasta tietämättömän suosituin lause. Yritä siinä sitten hymyillä samalla, kun paikkoja särkee ja olo on kuin trukin alle jääneellä. Totta on, että trukit ja nosturit ja monen monet muut apuvälineet helpottavat nykyään monia työvaiheita huomattavasti. Sitten on myös liian ahtaita välejä trukeille, pomoja, jotka tahtovat miesvoimin nousevat kappaleet ylös ilman nosturin kanssa pelaamista, jotta ollaan tehokkaita ja tuottavia ja pirullisia työasentoja.

TÄRKEINTÄ on kuitenkin huolellisuus ja oikea asenne - ei voima. Jos nyt mietit, että liian raskasta naiselle, uskallan väittää vastaan. Tässä kohtaa käännä katse tärkeimpään - sinuun itseesi.
Koska sinä valitset itse. Äläkä tyydy vähään. Pidä puoliasi. Pidä huolta itsestäsi, koska jos sinä et sitä tee, ei sitä tee kukaan. Etsi sinulle sopiva paja, sinulle sopiva työtehtävä, niin kevyt tai niin raskas kuin hyvältä tuntuu. Varaa on, mistä valita. Vaadi hyvät työolot, turvallisuus, tasa-arvoinen kohtelu. Kiinnitä huomiota työergonomiaan. Toisissa paikoissa ne tulevat automaattisesti, toisissa ne eivät toteudu koskaan.
Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni.

Pajassa ainoana tyttönä :)
Kumma juttu, ettei kellään muulla ole tuollaista kukallista rullamittaa ;)

Rohkeasti menet ja olet oma itsesi, etkä jää ovelle arpomaan. Niin kuin sanotaan, mestariksi voi tulla vain olemalla ensin oppilas.
Löydät kyllä jonkun sinua opettamaan, tärkeintä on, että tahdot itse oppia. Opettajasi voi olla kuka vain, työkaveri, naapuri, sukulainen, koulun opettaja, kenen annat siirtää osaamisensa ja tietonsa sinulle. Ja muista, mestarikin on aikanaan jostain aloittanut.
Etsi ihminen, joka auttaa sinua löytämään itse omat vahvuutesi, eikä rälläköi polkua sinulle sileäksi.
Etsi hänet, joka arvostaa sinua ja haluasi oppia ja pyrkii opettamaan kaiken osaamansa sinulle niin hyvin kuin pystyy. Hän arvostaa sinua vielä silloinkin, kun ei ole enää opettamassa - ja sinä häntä.

Sellaista ihmistä sinun ei pidä sietää, joka mitätöi halusi oppia yrittäessään peittää omaa epävarmuuttansa tai osaamisensa puutetta.

Hyväksy, ettet tule osaamaan kaikkea. Ei maailma pyöri sen ympärillä, että yksi ihminen tekee kaiken yksin. Se, että osaat yhden asian hyvin korvaa aina monta huonosti osattua asiaa.

Koneistajan ammatti on monen naisenkin ammatti :)
Itsekin tunnen monta mahtavaa metallimimmiä sorvin ääreltä :)

Ja aina pääsee pois, jos tuntuu, ettei ollutkaan oma juttu. Jätin itsekin aikoinaan metsäkonekoulun kesken ja aivan varmasti olen sitä vähemmän surrut kuin sitä, jos en olisi koskaan käynyt kokeilemassa. Kukaan ei pakota olemaan lopun ikääsi hitsaaja, jos kerran tahdot kokeilla jotain hitsata. Mutta on siinä se vaara, että jäät itse sille tielle ;)

Toivon sinulle rohkeutta ja ronskia huumorintajua. Miehet ovat mahtavia työkavereita ja rohkeus koneiden käyttöön ja ammattitaito tulevat tekemisen myötä. Minua on ainakin monesti katsonut työpäivän jälkeen peilistä musta, mutta onnellinen naama ;)

Tule ihmeessä seuraamaan Facebookissa Pimu Pajalla-sivulleni, mitä kaikkea tuhoa nainen voi pajalla saada aikaan ;)

Pimu Pajalla - nyt facebookissa! :)

 

Nyt on mahdollista päästä näkemään, kuka täällä Terästytön blogia oikein on nämä vuodet kirjoitellut ;)
Etsikääpä Facebookista sellainen sivu kuin Pimu Pajalla :)
Olet lämpimästi tervetullut lukijakseni myös sinne, pyrin siellä pysymään itse aiheessa, täällä kun se tahtoo välillä rönsyillä :)

 

Liikaa kellohameita ompeleva levyseppähitsaaja, joka rakentaa mm. omia harrasteajoneuvojaan ja moottoripyörä-unelmia ;)
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä :)

Tervetuloa! :)

 

Jäädytettyjä kukkia ja ohje :)

 



Jäätynyt ruusu :)

 

 

Pakkaspäivien iloksi voi tehdä jääkukkia, kimppuja, mitkä kestävät ulkona niin kauan kuin pakkasukko jaksaa niitä hoitaa ;)Seuraavaksi muutama idea ja omien kokemusten kautta hankittuja vinkkejä näiden ihanien talvi-puutarhan katseenvangitsijoiden tekemiseen :)

 

 

Piirakkavuoka muottina,
ripustusreikä on tehty piparimuottia apuna käyttäen :)



Kahvikuppeihin ja
jälkiruoka-astioihin tehtyinä :)





Maitopurkkeihin tehtyinä :)

Tässä näkee jonkin verran tuota eroa, mikä mielestäni tulee siitä, onko vesi keitettyä vai ei, eli ylemmässä ei ole ja alemmassa on :)
Makuasia :) Muottina tässä kakkuvuoka.
Ylempi oli veljeni talvihäissä kuistilla toivottamassa vieraat tervetulleiksi :)
Alempi on nyt meillä portin pielessä hoitamassa samaa virkaa :)

Ja vielä kun katsotaan ylempää ja alempaa kuvaa, jotka ovat siis samasta jäisestä kukkakakusta, niin nähdään, kuinka eri näköinen sama kakku on, riippuen mistä suunnasta sitä katsoo ;)
Näissähän on vain mielikuvitus kattona, minkälaisia tekee :)

 

Sitten itse aiheeseen, eli kuinka tehdä jääkukkia :)
Otin käsittelyyn äidiltä saamani synttäripäivä-kimpun, joka alkoi katsomaan maljakossa minua "sillä silmällä" että olisi aika päästä ulos.
Moni heittäisi kimpun tässä kohtaa roskiin ymmärtämättä, että siitä on talviaikaan iloa vielä pitkään ;)



Tässä olen saksinut kaiken
käyttökelpoisen kimpusta materiaaliksi ja
valinnut astian.



Eka jäädytys meneillään ja
keitettyä vettä jäähtymässä
(älä anna sen jäätyä!)



Laita ensin vain vähän vettä ja kukat, anna jäätyä,  
niin ne eivät nouse vedenpinnan mukana
vaan näkyvät valmiina kauniisti "kakun pinnassa".

 

Ensin leikkaa kimpusta tai mitä käytätkään, materiaali valmiiksi,

jo hieman aikansa eläneetkin lehdet yms. sopivat vielä mainiosti jääkukkiin.

 

Keitä vesi ja anna jäähtyä. On sanottu, että käyttämällä keitettyä vettä, pysyy se jäätyessään kirkkaampana, olen samaa mieltä.

 

Asettele kukat valitsemaasi astiaan ja lisää vain vähän vettä ensin.
Tällöin kukat eivät nouse liian ylös vedenpinnan mukana,

vaan jäävät kauniisti jään "pintaan" kun käännät valmiin työn ylösalaisin.

 

Jäädytä ja lisää sitten jäähtynyt keitetty vesi.
Huomaa, että jos vesi on liian kuumaa, sulaa ensimmäinen jäädytys, jolloin kukat kelluvat jälleen vapaasti ja nousevat pintaan.

 

 

Jos tahdot tehdä roikkuvan koristeen,
voit kuten tässä, käyttää piparkakkumuottia estämään veden pääsyä kaikkialle, ja
tehdä näin ollen ripustusreiän.
Tee se riittävän kauan reunasta, ettei jää hajoa.
Myös veteen jättämäsi rautalangan/narun tms pätkä ajaa saman asian :)

Kokeilin tehdä vuokaan aukon käyttämällä pientä irtovuokaa apuna, mutta vesi löytää reittinsä ja päädyin sulattamaan irroitus-vaiheessa kuumalla vedellä tuohon keskellä tahtomani reiän.
Se sulatti itse työtäkin, joten paras on sellainen astia, johon reikä jää automaattisesti, kuten kakkuvuoka, jota käytin :)

Kun työ on jäätynyt, lasken lämmintä vettä sen verran lavuaariin, että vuoan/astian reunat päästävät jäästä irti ja kippaan työn ulos :)

 

 

Aina ei mene niin kuin suunnittelee :)
Jouduin sulattamaan umpeen jäätyneen reiän uudelleen.
Rautalanka on kätevää.
Toki päädyin laittamaan tähän tuikun tuohon reikään ja
maahan tämän, reikiä olisi voinut olla useampiakin :)

 

Tämän en malttanut antaa kunnolla jäätyä
ja irrottaessani keskivuokaa, alkoi muu osa jo sulaa.



Kaunis vaikkapa haudallekin :)



Paleltunut, mutta onnellinen kukka :)

Ihanaa kaikkea kaikille! :)

Idearikasta ja rokkaavaa alkanutta vuotta lukijat! :)
Tervetuloa mukaan seikkailemaan blogiini niin uudet kuin vanhat lukijat myös vuonna 2016! :)
Itsellä on lähtenyt lapasesta jo useampana joulu/vuodenvaihde- tienoilla, eräänä vuonna tuli tyhjennettyä leivontatarvike-kauppa kaiken maailman ihanista aarteista, eräänä vuonna korsetteja! Paljon korsetteja :D

Ja nyt: Tässä kattaus, mitä nyt odottelen kotiin saapuvaksi rapakon takaa :)
Sinänsä harvinaista, koska en yleensä osta vaatteita vaan teen itse, koska en löydä mieleisiä.
Nyt voikin olla sitten ostolakossa jälleen vuoden ja selviytyä tästä krapulasta, mikä näiden ostamisesta tuli :D
Uudet saappaat olivat ainoat, mitkä oikeasti tarvitsin, miten tässä nyt näin kävi? ;)

 

 

Koiramäki :)

 

 

Vierailin kesän aikana pariinkin kertaan Koiramäessä Särkänniemessä, aivan ihana paikka!

Kotiinkin kelpaisi tuollaiset seinät, katto ja koristeetkin :)

Koiramäessä on ihana kahvila kera ihanan terassin :)

Ja tämä on kuulemma jo vanha juttu,
mutta minä näin ensimmäisen kerran räsymatto-kuosisen pöytäliinan.
Todella hauska kangas!

Ja oikeista räsymatoista tehtyjä lattiatyynyjä :)

Suurin syy kuitenkin näihin vierailuihin oli hyvin pieni, pienen pieni aasivarsa, joka ei ollut ensimmäisen vierailun aikaan vielä viikkoakaan :)
Arvata saattaa, auttoiko aasikuumeeseen!
Ja niinhän siinä kävi, että tänä kesänä oli aasihaaveiden toteutuminen lähempänä kuin koskaan,
mutta yhä ilman kiljuvia ystäviä täällä jatketaan elon tietä,
kenties vielä joskus se haave kuitenkin toteutuu :)