Jellona-tyynyt:)

Pukin aputonttu tuunaili kirppis-löytö paidasta tällaiset tyynyt:)

Kelpaisi valaisemaan minunkin elämääni :)

Kasipallo-huopahelmet ja noppa-rannerenkaita :)

Kun koirani alkoi saada vaikutteita... :)

Moip! :) Minä olen tuon blogin kirjoittajan koiruus Namu ja aika namu olenkin;)



Emäntä tuli aikanaan hakemaan mua oldsilla ja minä katsoin heti,
että enpähän lähde tuommosen akan matkaan :D

Mutta sai kuitenkin sitten ylipuhuttua, kun autosta löytyi kolmen istuttava etupenkki:)
Sen jälkeen olenkin tarkkana tyttönä kelpuuttanut vain autot,
missä on kolmen istuttava pehmeä etupenkki ja ameriiikan peltiä ;D




Eikä minulla koskaan ole mikään kallis maku ollut ;)
Tässä päiväunien aiheena on harley davidson ;D



Rankat oli bileet...
(Ainiin, älä vaan kerro emännälle mitään..!!;)
Mä en jäänyt kiinni! :p )




Ensimmäisen vapun tietämillä elettiin aikoja,
jolloin Elviksenkin lasit menivät vinoon ja pulisongit pitkin poskia ;D
Mahdettiin rokata aikalailla.. :)



Kyllähän nuo jenkki-piireissä minut hyvin tietää :D
Ja kuka ei tiedä, niin varmasti oppii tuntemaan ;)
Olenhan minä sentään tulevaisuuden toivo..;)

Ja varmasti otan seuraavassakin maantie-laivueessa kapteenin paikan;)
Emäntä aina luulee, että se muka ajaa, mutta oikeestihan se on niin,
että minä ajan;))

Emäntä muuten aina ihmettelee, mistä se sanonta tulee,
että "koira on kuin omistajansa" :D
Mutta en kyllä yhtään osaa sanoa.. ;D

Shoppailtu on :)

Maistiaisia Ajatuksista:)

2008 julkaisin ensimmäisen kirjasen ajatuksistani ja se sai nimekseen Rekkalastillinen Ajatuksia:)
Ajatukset eivät loppuneet siihen ja jonain päivänä Rekka kenties saa Perävaunun ;)

Ikävä elämää metallipajassa...

Onkohan musta tullut vanha? ;D

Löydän itseni jatkuvasti vaeltamassa muistoissa vuosien taa palaten aikaan,
jolloin metallikin oli pehmeää taipuen tahtooni.
Niihin päiviin, jolloin särkyneet sydämet pystyivät mennä töihin silloinkin,
kun ei voinut olla itkemättä.
Veti vain hitsausmaskin eteen ja itki, eikä kukaan katsonut pitkään,
ei tullut kyselemään.
Miehethän pelkäsi itkeviä naisia.
Ei ne tiedä, miten sellaisen kanssa kuuluu toimia ;D

En uskonut silloin, että niitä karvanaamoja saattaisi tulla ikävä:D
Sitä suunnatonta pään aukomisen määrää, työpisteelle valmiiksi viritettyjä kepposia ja päättömiä ideoita yövuoron pikkutunteina..:)
Niinhän se on, että vasta jälkikäteen ymmärrämme, mitä meillä oikeasti on.
Jotkut eivät huomaa koskaan, kuinka paljon heillä oikeasti on..

Täytyy pitää varansa, ettei vanhoille työkavereille mainitse mitään
viikonloppu-yössä, kuinka heidän kanssaan tykkäsin työskennellä..
Luulevat pian itsestään liikoja :D

Minä ja Ompelu:)

Minulla on monesti hurjan paljon ideoita, enkä malta olla toteuttamatta niitä,
koska tahdon nähdä valmiin lopputuloksen:)
Tästä syystä minä ompelen.
En ole osannut vielä päättää pidänkö ompelusta ja osaanko ommella:)
Ehkä niinä päivinä jopa pidän, kun olen saanut lahjottua ompelukoneen olemaan minulle kiltti;)
Voisin loputtomiin suunnitella erilaisia vaatteita ja ahmia valmiita lopputuloksia ilman ompelemistakin jos se vain olisi mahdollista.
Mutta ei ompelu minulle kuitenkaan pakkopullaa ole,
onhan palkinto mitä mainioin, kun saa nähdä suunnitelmansa valmiina ;D

Ja pakko myöntää, että ompelemiseen jää koukkuun ;D

Tuliaisia käsityö-messuilta tampereelta :)