keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Nainen metallialalla :)

Totuuksia hitsausmaskin takaa,
Ajatuksia autotallin perältä :)
Jos minulla olisi aikanaan ollut mahdollisuus kuulla muiden naisten kokemuksista metallialalta, en tiedä, olisiko se tehnyt valinnoistani helpompia vai vaikeampia. Olen levyseppähitsaaja-nainen, työskennellyt niin raskaamman sarjan pajassa kuin kevyempien ainevahvuuksien parissa, mm. hitsannut, särmännyt, varustellut, käyttänyt hitsausrobottia, ajanut trukkia, rihdannut, porannut (ja parkunut) sekä kouluttautunut aikuisena rakkaan jenkkiauto-maailman innoittamana käsityöntekijäksi alana vanhojen ajoneuvojen korikunnostus eli peltisepän hommia lisää.

Ajattelin kertoa omista kokemuksistani naisena metallialalla ja toivon, että jos olet omaa alaasi miettivä nuori tai alanvaihtoa suunnitteleva aikuinen, tästä jäisi sinulle kannustava ja positiivinen maku.
Tämä ei ole mikään oppikirjan mukaan eletty elämä, tämä on ennemminkin Liisa Ihmemaassa ;)

Pajaruusu :)

Ainut ihminen, jolle sinun täytyy todistaa pystyväsi - olet sinä itse.
Varaudu, että ottaa vuosia tajuta se.

Olen ollut pajoissa, ainoana naisena, joissa oli kova paikka vanhojen partojen hyväksyä, että nuori hento tyttö tekee sitä samaa raskasta työtä heidän rinnallaan. Olen myös ollut pajoissa, joissa kukaan ei tuntenut minua ennestään, mutta mennessäni tuntui kuin minua olisi sinne jo pitkään odotettu. Pukuhuoneessa, joka oli siivouskomero ja niissä, mitkä odottivat valmiina naisia pajalle.
Olen myös ollut talleissa, joista minut ajettiin pihalle, koska olin liian varovainen ja kyselin liikaa.
Ja sitten niissä, minne minua on pyydetty, toivottu. Odotettu, että tahtoisin oppia. Kysyä niitä tyhmiä kysymyksiä, joita ei ole olemassakaan.

On pajoja, jotka eivät ota avosylin vastaan ja siihen oppi vuosien myötä varautumaan.
Siihen en osannut varautua, että löytyi useampikin paja, minne oli helppo mennä, todella tervetullut.

Tahdon sinun ymmärtävän, ettet voi tuomita yhden pajan perusteella.
Metallipajojen tarjonta on niin laaja, että suurin ongelmasi tulee olemaan osata valita oikein.

Täytyyhän sitä jokaisella tytöllä korurasia olla ;)

Ei ole mikään pakko aloittaa valloittamalla pajallinen mustaa rautaa, jossa ainevahvuudet kiipesivät 8mm:stä hurjaa kyytiä ylöspäin ja kappaleet olivat suuria ja painavia. Huomata sitten, että liian raskasta, liian fyysistä trukeista ja nostureista huolimatta. Itse tein niin.

Yleinen käsitys on, että onhan nosturit ja trukit, ettei se ole enää niin raskasta kuin ennen. Monen asiasta tietämättömän suosituin lause. Yritä siinä sitten hymyillä samalla, kun paikkoja särkee ja olo on kuin trukin alle jääneellä. Totta on, että trukit ja nosturit ja monen monet muut apuvälineet helpottavat nykyään monia työvaiheita huomattavasti. Sitten on myös liian ahtaita välejä trukeille, pomoja, jotka tahtovat miesvoimin nousevat kappaleet ylös ilman nosturin kanssa pelaamista, jotta ollaan tehokkaita ja tuottavia ja pirullisia työasentoja.

TÄRKEINTÄ on kuitenkin huolellisuus ja oikea asenne - ei voima. Jos nyt mietit, että liian raskasta naiselle, uskallan väittää vastaan. Tässä kohtaa käännä katse tärkeimpään - sinuun itseesi.
Koska sinä valitset itse. Äläkä tyydy vähään. Pidä puoliasi. Pidä huolta itsestäsi, koska jos sinä et sitä tee, ei sitä tee kukaan. Etsi sinulle sopiva paja, sinulle sopiva työtehtävä, niin kevyt tai niin raskas kuin hyvältä tuntuu. Varaa on, mistä valita. Vaadi hyvät työolot, turvallisuus, tasa-arvoinen kohtelu. Kiinnitä huomiota työergonomiaan. Toisissa paikoissa ne tulevat automaattisesti, toisissa ne eivät toteudu koskaan.
Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni.

Pajassa ainoana tyttönä :)
Kumma juttu, ettei kellään muulla ole tuollaista kukallista rullamittaa ;)

Rohkeasti menet ja olet oma itsesi, etkä jää ovelle arpomaan. Niin kuin sanotaan, mestariksi voi tulla vain olemalla ensin oppilas.
Löydät kyllä jonkun sinua opettamaan, tärkeintä on, että tahdot itse oppia. Opettajasi voi olla kuka vain, työkaveri, naapuri, sukulainen, koulun opettaja, kenen annat siirtää osaamisensa ja tietonsa sinulle. Ja muista, mestarikin on aikanaan jostain aloittanut.
Etsi ihminen, joka auttaa sinua löytämään itse omat vahvuutesi, eikä rälläköi polkua sinulle sileäksi.
Etsi hänet, joka arvostaa sinua ja haluasi oppia ja pyrkii opettamaan kaiken osaamansa sinulle niin hyvin kuin pystyy. Hän arvostaa sinua vielä silloinkin, kun ei ole enää opettamassa - ja sinä häntä.

Sellaista ihmistä sinun ei pidä sietää, joka mitätöi halusi oppia yrittäessään peittää omaa epävarmuuttansa tai osaamisensa puutetta.

Hyväksy, ettet tule osaamaan kaikkea. Ei maailma pyöri sen ympärillä, että yksi ihminen tekee kaiken yksin. Se, että osaat yhden asian hyvin korvaa aina monta huonosti osattua asiaa.

Koneistajan ammatti on monen naisenkin ammatti :)
Itsekin tunnen monta mahtavaa metallimimmiä sorvin ääreltä :)

Ja aina pääsee pois, jos tuntuu, ettei ollutkaan oma juttu. Jätin itsekin aikoinaan metsäkonekoulun kesken ja aivan varmasti olen sitä vähemmän surrut kuin sitä, jos en olisi koskaan käynyt kokeilemassa. Kukaan ei pakota olemaan lopun ikääsi hitsaaja, jos kerran tahdot kokeilla jotain hitsata. Mutta on siinä se vaara, että jäät itse sille tielle ;)

Toivon sinulle rohkeutta ja ronskia huumorintajua. Miehet ovat mahtavia työkavereita ja rohkeus koneiden käyttöön ja ammattitaito tulevat tekemisen myötä. Minua on ainakin monesti katsonut työpäivän jälkeen peilistä musta, mutta onnellinen naama ;)

Tule ihmeessä seuraamaan Facebookissa Pimu Pajalla-sivulleni, mitä kaikkea tuhoa nainen voi pajalla saada aikaan ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti