Toka kouluviikko pajalla takana ja
uskomatonta mihin suora pelti taipui käsin nuijimalla..
Tämä tehtiin onneksi parityönä, kädet sai heti ekoina päivinä niin kipeäksi,
että meinasi usko loppua joka lyönnillä.
Jos tämä on tekniikka-laji, niin kädet on sitä mieltä, että minä en vielä sitä tekniikkaa oppinut :)
Yläkuvassa parini sovittamassa tankin kantta jigin päälle ja
alhaalla olen tankin kylkeä siloittamassa englanninpyörällä.
Se oli laitteista ainut, jota sai käyttää,
ja sitäkin vain siloitukseen.
Tässä kävi sellainen moka, että kylki istui juurikin hyvin ennen kuin aloitin ja
liian tasainen rulla alla menin siloittelemaan ja suoristin siinä samalla sitten reunat,
jotka olin saanut nuijittua.
Ei naurattanut.
Ei todellakaan naurattanut. Tuntui, ettei näillä käsillä lyödä enää kertaakaan,
mutta niin vain oli mentävä nuijimaan vahinko takaisin.
Niinhän sitä parhaiten oppii ;)
Tinnerin käryn voimin hilpeenä siloittelemassa :D
Jossain vaiheessa huumorintaju loppui kokonaan toisen tankin kyljen kohdalla
ja parini elvyttäessä sitä, siloittelin loppuun hänen tekemänsä tankin kannen :)
Kelpaisi nämä laittaa eteisen peiliksi :)
Tässä kohden ei jaksanut enää kuin hymyillä,
mutta se onneksi riitti :)
Opetttaja sanoi viikolla jotenkin niin,
että se mitä suunnittelee/ mistä haaveilee, niin sillä on tapana toteutua :)
Näköjään :D
Iltapuhteina vielä heppailtiin "peilin" palat kiinni :)
Kyllä siitä vielä tankki syntyy :)
En olisi uskonut alkuviikosta :)
Jatkoin myöskin lokasuojani tekoa (alhaalla etualalla on minun) :)
Ei se vielä valmiiksi tullut, mutta sentään sain sitä taas jonkin matkaa oikeaan suuntaan :)
Tärkein oppi, mikä viikosta jäi, oli ehdottomasti se, mikä voima toisten kannustamisella ja kehuilla voi olla :)
Ihan mieletön, mikä yhteinen tekemisen meininki yhteisen kiinnostuksen aiheen ympärille voi syntyä :)
Jokaisen pitäisi saada kokea se, jossain vaiheessa elämäänsä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti